Avaruuspöly paljasti vihjeitä Kuiperin vyöhykkeen muinaisesta vedestä

Avaruuspöly paljasti vihjeitä Kuiperin vyöhykkeen muinaisesta vedestä
NASA.

Miten tutkijat voivat saada tietoa Aurinkokunnan kaukaisista kolkista tutkimalla pölyä, joka on kerätty korkealta Maan ilmakehästä? NASA:n tutkijat analysoivat 12 avaruudesta peräisin olevaa mikroskooppista hiukkasta. Niistä löytyi mineraaleja ja kemiallisia merkkejä, jotka voivat kertoa veden vaikutuksesta Kuiperin vyöhykkeen kaltaisella Aurinkokunnan ulkoalueella miljardeja vuosia sitten.

Löytö ei tarkoita, että hiukkasissa olisi säilynyt pieniä vesipisaroita. Sen sijaan niiden mineraaleissa näkyy jälkiä muinaisista reaktioista, joissa vesi on ollut tekemisissä pölyn ja kivimäisen aineksen kanssa. Tällaiset jäljet auttavat tutkijoita selvittämään, millaisissa oloissa Aurinkokunnan rakennusaineet aikoinaan muodostuivat.

Avaruuspöly kerättiin lentokoneella korkealta ilmakehästä

Hiukkaset kerättiin Maan stratosfääristä eli ilmakehän korkeasta kerroksesta, jossa tavallista pölyä ja muuta saastetta on paljon vähemmän kuin maanpinnan lähellä. Keräyksessä käytettiin NASA:n ER-2-tutkimuslentokonetta.

Hiukkasista löytyi jälkiä, jotka syntyvät, kun avaruudessa kulkeva aine altistuu Auringosta tuleville erittäin energisille hiukkasille. Tutkijat käyttivät näitä jälkiä yhtenä vihjeenä arvioidessaan, mistä päin Aurinkokuntaa pöly on voinut tulla. Tulokset sopivat siihen, että aine on peräisin kaukaiselta, Kuiperin vyöhykkeen kaltaiselta alueelta. Alkuperää ei kuitenkaan voi päätellä yhden merkin perusteella täysin varmasti.

Mineraalit kertovat veden ja kiviaineksen kohtaamisesta

Tutkijat löysivät hiukkasista mineraaleja, joita voi syntyä, kun vesi reagoi kivimäisen aineksen kanssa. Mineraalien koostumus viittaa siihen, että vedessä oli tavallista enemmän raskaita hapen muotoja.

Happi voi esiintyä useana hieman erilaisena muotona. Niitä kutsutaan isotoopeiksi. Tavallisimman hapen atomiytimessä on kahdeksan neutronia, mutta harvinaisemmissa muodoissa niitä on yhdeksän tai kymmenen. Näiden muotojen keskinäinen suhde toimii eräänlaisena kemiallisena sormenjälkenä: se voi paljastaa, millaisissa oloissa aine on syntynyt tai muuttunut.

Tässä tutkimuksessa puhutaan siis veden sisältämän hapen isotoopeista, ei niin sanotusta raskaasta vedestä, jossa tavallisen vedyn tilalla on deuteriumia. Ero on tärkeä, sillä kyse on kahdesta eri tavasta, joilla veden koostumusta voidaan tutkia.

Mitä löytö kertoo Aurinkokunnan synnystä?

Aurinkokunta syntyi noin 4,6 miljardia vuotta sitten kaasusta ja pölystä. Aine ei kuitenkaan pysynyt täysin paikallaan: planeettojen kasvu, Auringon säteily ja suurten planeettojen vetovoima vaikuttivat siihen, miten materiaa liikkui Aurinkokunnan eri osien välillä.

Tutkimuksen tulokset tarjoavat uuden keinon tutkia tätä aineiden kiertoa. Tutkijat vertaavat hiukkasten koostumusta myös Genesis-luotaimen mittauksiin. Meteoriiteista vastaavia merkkejä on löydetty harvemmin. Tämä voi antaa vihjeitä siitä, kuinka tehokkaasti Aurinkokunnan sisä- ja ulko-osien aineet sekoittuivat keskenään.

Tuloksiin liittyy silti epävarmuutta: tutkittuja hiukkasia oli vain 12, ja niiden matka sekä tarkka lähtöpaikka täytyy päätellä epäsuorista merkeistä. Tutkimus ei siis vielä ratkaise, kuinka paljon vettä Kuiperin vyöhykkeellä oli tai miten vesi tarkalleen päätyi sinne. Se antaa kuitenkin tutkijoille uudenlaista aineistoa Aurinkokunnan varhaisten vaiheiden selvittämiseen.

Kuiperin vyöhyke on Aurinkokunnan jäinen ulkoreuna

Kuiperin vyöhyke sijaitsee Neptunuksen radan takana. Se on laaja alue, jossa kiertää jäisiä kappaleita – tunnetuimpana kääpiöplaneetta Pluto. Alue on niin kaukana Auringosta, että siellä on säilynyt paljon Aurinkokunnan syntyajoilta peräisin olevaa materiaa.

Voit lukea lisää Aurinkokunnan uloimmista alueista myös Voyager 1:n matkasta kohti tähtienvälistä avaruutta sekä Uranuksesta ja Neptunuksesta kertovista artikkeleistamme.

Lähteet