Kaksi jättimäistä mustaa aukkoa löytyi maailmankaikkeuden aamuhämärästä

Kaksi jättimäistä mustaa aukkoa löytyi maailmankaikkeuden aamuhämärästä
Havainnekuva kahdesta aktiivisesta supermassiivisesta mustasta aukosta. Kuva on tekoälyllä luotu kuvitus, ei havaintokuva löydetystä kohteesta.

James Webb -avaruusteleskooppi ja Gemini North -teleskooppi ovat paljastaneet poikkeuksellisen lähekkäin sijaitsevan kvasaariparin ajalta, jolloin maailmankaikkeus oli vasta noin 900 miljoonan vuoden ikäinen.

Kummankin kvasaarin keskustassa näyttää olevan supermassiivinen musta aukko – toinen arviolta 1,5 miljardin ja toinen 400 miljoonan Auringon massainen.

Löytö haastaa käsityksiä siitä, kuinka nopeasti maailmankaikkeuden ensimmäiset jättimäiset mustat aukot pystyivät kasvamaan. Tutkijat eivät kuitenkaan vielä voi täysin sulkea pois mahdollisuutta, että kyseessä olisi yhden kvasaarin gravitaatiolinssin synnyttämä kaksoiskuva. Siksi tulosta on perusteltua kuvata erittäin vahvaksi kvasaaripariehdokkaaksi.

Kaksi kvasaaria vain 18 100 valovuoden päässä toisistaan

Kohde tunnetaan tunnuksella J1602+4228AB ja havaijinkielisellä nimellä Nāpōwawāʻenakaulua. Sen kaksi kirkasta lähdettä ovat taivaalla vain noin 0,98 kaarisekunnin kulmaetäisyydellä toisistaan. Etäisyys niiden välillä on arviolta 18 100 valovuotta, kun se projisoidaan taivaan tasoon. Se on kosmisessa mittakaavassa pieni välimatka – Linnunradan läpimitta on noin 100 000 valovuotta.

Järjestelmän valo lähti matkaan, kun maailmankaikkeus oli noin 900 miljoonan vuoden ikäinen eli vain noin kuudesosa nykyisestä iästään. Havaitsemme siis kohteen sellaisena kuin se oli varhaisessa maailmankaikkeudessa, kosmisen aamunkoiton aikakaudella.

Mustat aukot kasvoivat käsittämättömän nopeasti

Tutkimuksen mukaan kahden kvasaarin keskustojen mustien aukkojen massat ovat noin 1,5 miljardia ja 400 miljoonaa Auringon massaa. Arviot perustuvat siihen, että kyseessä ovat kaksi erillistä kvasaaria. Näin suuret mustat aukot olivat olemassa jo alle miljardin vuoden kuluttua alkuräjähdyksestä.

Kvasaarit ovat erittäin kirkkaita galaksien keskustoja. Niiden säteily syntyy, kun supermassiivisen mustan aukon ympärille kertyy kaasua ja pölyä. Aine kuumenee kertymäkiekossa ja voi säteillä valtavasti energiaa ennen putoamistaan mustaan aukkoon. Mustaa aukkoa itseään ei nähdä suoraan, vaan sen ympärillä olevan aineen vaikutukset.

Tutkijat eivät vielä tiedä, miten tällaiset mustat aukot ehtivät kasvaa niin suuriksi näin varhain. Mahdollisia kasvureittejä ovat erittäin nopea aineen kertyminen, suurten alkumassojen mustat aukot sekä galaksien ja niiden keskusten mustien aukkojen yhteensulautumiset. Lähekkäinen kvasaaripari tarjoaa harvinaisen mahdollisuuden tutkia, miten galaksien vuorovaikutus on voinut ruokkia mustien aukkojen kasvua.

Webb löysi parin, Gemini erotti sen osat

Kohde löytyi James Webb -avaruusteleskoopin Aether-hankkeen havaintoaineistosta. Hanke kartoittaa varhaisen maailmankaikkeuden kvasaareja, ja sen aineistossa on spektroskooppisia havaintoja noin 200 kvasaarista. Tutkijat huomasivat aineistoa tarkastellessaan, että tunnetulla kvasaarilla J1602+4228A oli hyvin lähellä himmeämpi seuralainen.

Gemini North -teleskoopin GNIRS-spektrografilla tehdyt jatkohavainnot auttoivat erottamaan lähteet toisistaan ja tutkimaan niiden ominaisuuksia. Lisähavaintoja tehtiin myös Gemini-teleskoopin GMOS-instrumentilla. Näin tutkijat pystyivät vertailemaan kohteiden spektrejä ja arvioimaan, ovatko ne kaksi erillistä kvasaaria.

Gravitaatiolinssiä ei ole vielä täysin suljettu pois

Vaikka havainnot tukevat kahden erillisen kvasaarin tulkintaa, tutkijat eivät ole vielä lopullisesti poissulkeneet gravitaatiolinssin mahdollisuutta. Etualalla oleva massiivinen kohde voi taivuttaa kaukaisen kvasaarin valoa ja muodostaa siitä kaksi kuvaa. Tutkimusryhmä pitää erillisiä kvasaareja tällä hetkellä parempana selityksenä, mutta asian varmistaminen edellyttää vielä lisäanalyysiä.

Jos tulkinta vahvistuu, Nāpōwawāʻenakaulua on poikkeuksellinen ikkuna maailmankaikkeuden varhaisiin galakseihin ja niiden mustiin aukkoihin. Se voi auttaa selvittämään, miten ensimmäiset galaksit kasvoivat ja miksi niiden keskustoihin syntyi niin nopeasti valtavia mustia aukkoja.

Lähteet