BepiColombo pääsi Merkuriuksen kiertoradalle kahdeksan vuoden matkan jälkeen

BepiColombo pääsi Merkuriuksen kiertoradalle kahdeksan vuoden matkan jälkeen
Kuva: ESA/BepiColombo/MTM. Lisenssi: CC BY-SA 3.0 IGO tai ESA Standard Licence.

Euroopan ja Japanin yhteinen BepiColombo-avaruuslento saavutti tärkeän virstanpylvään: luotainkokonaisuus asettui Merkuriuksen kiertoradalle 21. marraskuuta 2026. Kahdeksan vuotta kestäneen matkan jälkeen planeetan tutkiminen on alkamassa. Kyseessä on poikkeuksellinen tehtävä, sillä Merkuriusta tulee tutkimaan kaksi luotainta samanaikaisesti.

BepiColombo ei kuitenkaan ole vielä valmis täysipainoiseen tutkimukseen. Euroopan avaruusjärjestön ESAn ja Japanin avaruusjärjestön JAXAn luotaimet ovat yhä kiinnitettyinä toisiinsa. Ne irrotetaan joulukuussa, minkä jälkeen kumpikin siirtyy omalle tutkimusradalleen. Varsinaisen tiedevaiheen on määrä alkaa huhtikuussa 2027.

BepiColombon kuvaama Merkuriuksen pohjoinen napa-alue ja kraatterit
BepiColombon ottama lähikuva Merkuriuksen pohjoisesta napa-alueesta. Kuva: ESA/JAXA/BepiColombo.

Miksi Merkuriukseen pääseminen kesti näin kauan?

Merkurius on Aurinkoa lähin planeetta, mutta sinne matkustaminen ei ole yksinkertaista. Auringon voimakas vetovoima kiihdyttää kohti sisempää Aurinkokuntaa kulkevaa alusta, joten sen vauhtia ja lentorataa täytyy hallita tarkasti. BepiColombo käytti matkallaan useita planeettojen ohituksia muuttaakseen rataansa: se lensi Maan ohi kerran, Venuksen ohi kahdesti ja Merkuriuksen ohi kuudesti.

Luotain laukaistiin lokakuussa 2018. Se kulki matkan aikana miljardeja kilometrejä ennen kuin se pääsi Merkuriuksen painovoiman vangitsemalle kiertoradalle. Kyse ei ole laskeutumisesta planeetalle: BepiColombo jää kiertämään Merkuriusta ja tutkii sitä mittalaitteillaan.

Kaksi luotainta, kaksi erilaista näkökulmaa

Tehtävän eurooppalainen osa on Mercury Planetary Orbiter eli MPO. Se tutkii muun muassa Merkuriuksen pintaa, sisäosia ja koostumusta. Japanilainen Mercury Magnetospheric Orbiter, lempinimeltään Mio, keskittyy erityisesti planeetan ympärillä olevaan magneettiseen ympäristöön ja siihen, miten aurinkotuuli vaikuttaa siihen.

Aurinkotuuli on Auringosta jatkuvasti avaruuteen virtaavaa sähköisesti varautuneiden hiukkasten kaasua. Merkuriuksella se vaikuttaa planeetan magneettikenttään ja lähiympäristöön. Kahden eri radalla toimivan luotaimen mittaukset auttavat tutkijoita yhdistämään tapahtumat planeetan pinnalla ja sen ympärillä.

Varsinainen tutkimus alkaa ensi vuonna

ESAn aikataulun mukaan MPO ja Mio erotetaan toisistaan 9.–10. joulukuuta 2026. Mio siirtyy omalle pitkänomaiselle kiertoradalleen, ja MPO jatkaa oman ratansa hienosäätöä. MPO:n lopullinen tutkimusrata on määrä saavuttaa maaliskuussa 2027. Varsinaisen tiedevaiheen on suunniteltu alkavan 6. huhtikuuta 2027.

Merkurius on yhä yksi Aurinkokunnan vähiten tutkituista planeetoista. Sen suuri metallinen ydin, poikkeuksellinen magneettikenttä ja napa-alueiden pysyvästi varjoisat kraatterit herättävät kysymyksiä. Näissä kraattereissa voi olla vesijäätä, vaikka planeetan päiväpuoli kuumenee äärimmäisen kuumaksi.

BepiColombon mittaukset voivat auttaa selvittämään, miten Merkurius syntyi ja miksi se on rakenteeltaan erilainen kuin muut kiviplaneetat. Vastauksia ei saada heti kiertoradalle saapumisen jälkeen, mutta nyt kahdeksan vuoden matkan tärkeä vaihe on takana.

Lähteet

Aiheeseen liittyvää: Merkurius – kirkas, mutta vaikea kohde ja Jupiterin kuiden harvinaiset tapahtumat.

Viimeksi muokattu 22.11.2026 21:32